Metsäbaletti käsiohjelma

Kiitos kun saavuit katsomaan Metsäbalettia, olemme yhdessä tärkeiden asioiden äärellä!

Teoksen koollekutsuja Saku Koistinen halusi lähteä luomaan esitystä, jossa käsitellään tulevaisuutta mm. ilmastonmuutoksen ja taiteen kehityksen vinkkelistä. Ja työskennellä metsässä: alkuperäinen konsepti oli, että työskentelisimme kuvittelemillamme vuoden 2069 resursseilla. Tämä idea hiukan liudentui prosessin myötä, mutta emme ole kertaakaan harjoitelleet salissa eikä Pöllyvaaraan ole menty kertaakaan autolla!

Päätimme lisätä tietoamme aihepiiristä laaja-alaisesti ja vietimme aluksi tuntikausia lukien, kuunnellen ja keskustellen. Maaliskuun alusta asti olemme myös viihtyneet tiiviisti metsässä. Ensin tanssittiin lähes metrisessä hangessa, myöhemmin saimme seurata kevään kaikki vaiheet ensimmäisten hyttysten saapumiseen asti. Opimme matkan varrelle mm. kuinka luetaan mättäitä mahdollisuutena tanssiin, miten duetoidaan hangen kanssa ja että muurahaispesiin kannattaa pitää riittävä välimatka harjoituspaikkaa valittaessa.

Innostuimme käsittelemään järkälemäistä aihetta ja sen ilmiöitä toiveikkuuden valossa, vaikka olemme myös leikitelleet monen näköisillä takaiskuilla. Ympärillämme kaikki muuttuu ja pian meidän pitää pystyä luopumaan monesta aineellisesta etuoikeudesta, joihin olemme tottuneet. Voimmeko kuvitella samalla myös saavuttavamme jotakin uutta ja hienoa ihmiskunnan historiassa? Kaikkihan kuitenkin tietävät, ettei raha ja mammona oikeasti tee ihmistä onnelliseksi – mitäpä jos vain ryhtyisimme elämään sen tiedon mukaisesti? Ehkä tulevaisuudessa olemme kiltimpiä toisillemme, eläimille, kasveille ja koko pallolle.

 

 

 

Kesto: n. 1 h 25 min

Konsepti ja vastuu teoksesta: Saku Koistinen
Koreografia: työryhmä
Tanssi: Laura Koistinen, Saku Koistinen, Satu Rinnetmäki
Tieteellinen konsultointi: Antti Majava / BIOS
Visualisointi: Vespa Laine
Äänet ja musiikki: Fern Orchestra (Laine) ja työryhmä
Tekninen toteutus: Tuomas Laitinen, kasvisoittimet Markus Heino
Tuotanto: Routa Company

 

 

 

Teosta innoittanutta lähdemateriaalia:

 

Stefano Mancuso:                 Kasvien vallankumous / 2017

Tarja Kallio-Tamminen:       Kvanttilainen todellisuus / 2008

Yuval Noah Harari:                Homo Deus / 2015

Yuval Noah Harari:                21 oppituntia maailman tilasta / 2018

Kari Enqvist:                            Suhteellisuusteoriaa runoilijoille / 2014

                                                    Wikipedia

                                                    Tulevaisuus Hanskassa -podcast / 2017

                                                    Romeo ja Julia -baletti

Barry Adamson:                     The Vibes Ain’t Nothing But The Vibes

 

 

 

 

 

TEOKSEN TEKSTIT (SIIRI)

 

Tervetuloa Metsäbaletti -esitykseen. Minä olen Siiri ja teidän matkaoppaanne tällä aikamatkalla. Suuntaamme matkamme vuoteen 2069. Luvassa on pientä turbulenssia vuosien 2030-36 yllä. Arvioitu matka-aika on noin 1,5 tuntia, toivottavasti viihdytte. Tiedoksenne, että matkalle pääsee myös reseptillä, retki on lääkäriliiton hyväksymän luontoelämysstandardin mukainen kokemuksellisen luontoelämyksen sisältämä tapahtuma. Esityksen EU-keskiarvoistettu hiilijalanjälki on 74g/tunti ja luonnovaraluku 3,2.

 

2020 -luvulla taidekentän lävistänyt Kasvisaatio – liike vaikutti suuresti tanssitaiteen kentän tekijöihin ja teoksiin. Aiemmin heijastuspintaa ja näkökulmaa ihmisen olemista, olemassaoloa, evoluutiota ja käyttäytymistä tarkastelevaan tekemiseen oli haettu eläinkunnan parista (mm. simpanssit, hevoset, linnut ja sudet.) Suuntaus oli suosittua tanssitaiteessa vielä 2020 -luvun lopulla, tosin joidenkin tekijöiden mielestä vain jonkinlaisena vasta-argumenttina, julistuksena tai tarpeena pitää kiinni jostakin vanhasta ja tutusta. Eniten eläinkunnallisliikettä kritisoivien mukaan kyseessä oli kykenemättömyys vastaanottaa uutta. Toisaalta osa tanssin tekijöistä, sekä myöhemmin taiteen tutkijoista ei pitänyt tätä ollenkaan vanhasta kiinnipitämisenä, vaan edelleen eteenpäin vievänä ajatteluna – tulokset eivät vain olleet vielä näkyviä.

 

Eräässä vaiheessa kehitystä osa taiteilijoista vaipui lopullisesti vegetatiiviseen tilaan ja opetusministeriön huolestuttua asiasta Taiteen keskustoimikunta järjesti “Tie ihmisyyteen” -nimellä kulkeneita kuntoutusjaksoja taiteilijoille.

 

Esittävän taiteen kentälle syntyi yhä enemmän teoksia, joissa ei enää esiintynyt ollenkaan ihmisiä, vaan ainoastaan kasveja ja eläimiä. Kasvi-eliö-eläin-teoksissa koreografian tarkkuutta oli mahdotonta saavuttaa ainakaan toiston mielessä, ja näin ollen syntyi aivan uudenlainen liikkeen ja koreografian kehittelyn metodi: luonnollinen improvisaatio. Ruotsalaistuneet tanssitaiteilijat ja professorit Mervi Vilén ja Dario Poosela, inspiroituivat luonnollisen improvisaation kehittelystä, löysivät sille yhteyksiä menneeseen, sekä väyliä katsoa kohti tulevaa. He perustivat vuonna 2029 Ruotsin, Norjan ja Suomen rajalle uuden yliopistoon liitetyn tanssikoulutuksen osaksi Luonnollisen Taiteen Korkeakoulua (North Atlantic Academy of Natural Art). Luonnollista improvisaatiota kritisoitiin jonkin verran metodin sattumanvaraisuuden vuoksi, etenkin tiettyjen eläinten ja kasvien kohdalla. Käytettiinkin myös termiä: ennakoimaton improvisaatio, tai: oikeasti sattumanvarainen improvisaatio. 

 

Tanssin Maineteko -palkinnon sai ensimmäistä kertaa toislajinen edustaja vuonna 2032, kun Polly -niminen papukaija pokkasi tunnustuksen kierrettyään vuosikausia työryhmän kanssa päiväkodeissa opettamassa liikkumista ja tanssia.

 

------

 

Kaksikymmentäluvun lopulla taiteilijat hylkäsivät näyttämörakennukset, niiden ylläpidon käytyä raskaaksi. Samalla kun heräilevän kvantisismin myötä hakeuduttiin yhä enemmän orgaanisten muotojen runsauden pariin, eli lähinnä luonnon ympäristöihin, tilat rapistuivat ja erityisesti pohjolassa jäivät talveksi kylmilleen. Tämä johti tilojen teknisen kunnon romahtamiseen, eikä sisälle ole voinut juurikaan palata. Tiloja tanssille ry vaati vakituiseen käyttöönsä kahdeksan hehtaarin aluetta Helsingin Keskuspuistosta vedoten niin sanottuihin “pusikkoruuhkiin” - eli jatkuvaan puutteeseen sopivista harjoitusmetsiköistä.

 

Orgaanisen liikkeen kyseenalaistaminen ja debatti epäorgaanisen ja orgaanisen välillä kiristyi robotin pidettyä ensimmäisen kybertanssiesityksen Itämeren pohjassa. Projekti oli pääosin valtion rahoittama ja kun selvisi, ettei toteuttajana ollut luonnollinen henkilö, ryhtyi taidetoimikunta perimään apurahaa takaisin, sillä verovaroin tuettua toimintaa ei katsottu voitavan laajentaa koskemaan epäluonnollisia tahoja. Selvityksen myötä kyseenalaistettiin usean muunkin esittävän taiteilijan kyvyt epäluonnollisiksi. Tämän jälkeen apurahansaajien on tullut osoittaa henkilöllisyytensä biometrisesti, joskin järjestelmää on helppo huijata.

 

Suosittu vetaraanipoppari Baby Giga aiheutti kohun, kun tajuttiin, ettei hän ollut tehnyt konsertteja omassa fyysisessä kehossaan sitten 20-luvun lopun. Huhut kiersivät villisti, toiset väittivät hänen olevan kuollut ja haudattu Paraisillle, toiset väittivät hänen siirtyneen ensimmäisenä ihmisenä kokonaan world wide web-neuroverkkoon. Lopullista, biologisesti pätevää varmuutta asiasta ei saatu ja into tutkia asiaa vähitellen hiipui. 

 

20 luvun puolenvälin jälkeen erään sahuri-eurokansanedustajan museoidulle sahalle tehdyn kasvisaatio-terroristi-iskun jälkeen puidenhalaus- ja ympäristönsuojelujärjestöjen tukia leikattiin merkittävästi. Useiden kulttuuritahojen toimijoiden katsottiin kuuluvan tähän joukkoon. Tästä versosi Verhottu Metsuri -liike, jonka pyrkimyksenä oli puiden opettaminen suojautumaan niitä uhkaavilta koneilta.

 

Kehittyneen bioteknologian myötä mahdollistunut algoritminen kasviäly asennettiin talousmetsien siimekseen ja se alkoi opettaa puita sulautumaan ympäristöönsä. Tämän jälkeen metsittyminen levisi osissa maailmaa hallitsemattomasti teknologian ulottumattomiin, eikä kukaan tiedä, mihin puut katosivat. Ilmiötä kutsutaan nimellä puusikko ja sen mahdollisesta läsnäolosta debatoidaan edelleen. 

 

Kun kasvi-eläin-eliö-kritiikin hyökyaallossa haluttiin olla vahingoittamatta ketään tai mitään, päädyttiin tekemään mahdollisimman eettisiä esityksiä ilman esiintyjiä. Aluksi esitysten tapahtumia kuvailtiin ääninauhan avulla. Lopulta eettisyyden nimissä luovuttiin myös kuvailusta sekä yleisöstä, joka viimeistään teki näiden teosten tuotantorakenteista haastavia. Tämän 30-luvun lopulle sijoittuneen, lyhytkestoisen suuntauksen nimi oli ultraeettisismi.

 

Suomen tunnetuin tanssitaiteilija on edelleen televisiossa esiintyvä Jorma Uotinen.

 

Nykytanssi ja teatteri sekä performanssitaide valtasivat vähitellen entisten kaupunginteattereiden rakenteet, josta syntyi sanonta: “Performanssi on uusi farssi”. Vastareaktio oli kuitenkin luvassa. Paavo Väyrysen toisella presidenttikaudella 2030-2036 silloinen populistihallitus lanseerasi osaksi Taiteen edistämiskeskusta tolkullisen taiteen suojelukomission. Se asetti lisäpykäliä taiteen tukemisen arvioinnin pohjaksi. Entisten asetusten lisäksi taiteen tuli nyt täyttää vähintään jokin, mutta mieluiten useampi seuraavista kriteereistä: Klassinen kaunotaide tai klassikkoteos, Kalevalainen, Isänmaallinen, Kertoo metsästä, Juonellinen, Sisältää ymmärrettävää taitoa, Farssi, Musikaali. Kaikkia pykäliä ei ole vieläkään saatu kumottua, joskin niitä on opittu kiertämään.


Seuraavaksi näemme kuuluisan jahtiukon variaation ”Jahtiukon uni” vuonna 2034 kantaesitetystä jahtibaletista ”Jahtiukoista viimeinen”.

------

       Tussilago farfara / Leskenlehti 

       coltsfoot tussilago, tusilago, fárfara, pie de caballo, uña de caballo hestehov  podbiał pas-d'âne, tussilage tussilago, hästhov Huflattich følfod podbě martilapu

 

Toisin kuin eläimet, jotka valitsivat liikkumisen löytääkseen välttämättömän ravinnon, kasvit tekivät noin miljardi vuotta sitten evoluutiossaan täysin päinvastaisen päätöksen.

 

Ne eivät siirry paikoiltaan, saavat auringosta tarvitsemansa energian ja ovat sopeutuneet saalistukseen ja moniin muihin paikoilleen juurtumisesta seuraaviin ongelmiin ja rajoitteisiin. Ajatelkaa, kuinka vaikeaa olisi elää voimatta liikkua paikaltaan. Kuvitelkaa olevanne hyönteisten, kasvinsyöjä- ja petoeläinten ympäröivä kasvi, joka ei voi paeta. Ainoa tapa säilyä hengissä on kehittää rakenne, joka on kokonaan toisenlainen kuin eläimillä,”

 

Kasvien ja eläinten erot ovat dramaattisia. Eläimet liikkuvat, kasvit pysyvät paikallaan. Eläimet kuluttavat, kasvit tuottavat, eläimet tuottavat hiilidioksidia, kasvit sitovat sitä. Kaikkein suurin ja meille tuntemattomin ero on tämä: Keskittämisen ja hajauttamisen ero.

 

Olosuhteet, olkaa hyvä.

 

Yksilö voidaan määritellä ainakin kahdella eri tavalla:

 

  1. Etymologisen määritelmän mukaan yksilö on biologinen kokonaisuus, jota ei voida halkaista kahteen osaan aiheuttamatta (ainakin) toisen osan kuolemaa.

  2. Geneettisen määritelmän mukaan yksilö on biologinen kokonaisuus, jolla on paikassa ja ajassa muuttumattomana säilyvä genomi, koska se säilyy samana koko elämän ajan.

 

Näissä määritelmissä on ongelma, jos niitä yritetään soveltaa kasveihin. Esimerkiksi jos kasvi jaetaan kahteen osaan, se monistuu. Täten kasvia vaikea kutsua yksilöksi. 

 

Ympäristön hyödyntämiseen kasvit käyttävät juuriverkostoa, jonka kärkimeristeemit tutkivat maaperää. Ei ole sattumaa, että uuden ajan symboli, internet, rakentuu samalla tavalla kuin juuriverkosto. Modulaarisen, eli hajautetun ja ilman komentokeskuksia toimivan rakenteensa ansiosta kasvit kykenevät kohtaamaan toistuvia katastrofaalisia tilanteita toimintakykyään menettämättä ja sopeutumaan nopeasti valtaviin muutoksiin ympäristössään.”

 

Tuntomimosa -kasvia tutkittaessa 1800-luvun alussa, havaittiin kasvilla poikkeuksellisia kykyjä. Edistyksellisessä kokeessa kasvit vietiin vaunuajelulle Pariisin mukulakivikaduille. Ensin mimosat sulkivat lehtensä, mutta ajelun ja tärinän jatkuessa kaikki kasvit, yksi toisensa jälkeen avasivat lehtensä. Kasvit siis tottuivat tärinään, näin ollen niillä on oltava jonkinlainen muisti.

 

Vuonna 2013 autralialainen meribiologi Monica Gagliano ja italialainen biologi Stefano Mancuso käynnistivät tieteellisen tutkimuksen kasvien tehokkaasti toimivasta muistista.

 

Tussilago farfara:n lehdet ovat kooltaan 10–20 cm leveitä, herttamaisia tai munuaismaisia, halkoisia ja epäsäännöllisesti nirhalaitaisia. Päältä lehdet ovat lähes kaljuja, alta tiheästi vaaleakarvaisia. Lehdet tukahduttavat tehokkaasti muun kasvillisuuden ja takaavat osaltaan leskenlehdelle elinvoiman, jonka vuoksi se saattaa kukkia samalla paikalla hyvinkin sinnikkäästi vuodesta toiseen. Leskenlehden hedelmä on lieriömäinen, lenninhaivenella varustettu pähkylä. Kasvi leviää tehokkaasti lentävien pähkylöiden ja monivuotisen, maassa rönsyävän juurakkonsa avulla.

 

------

 

Arvoisa Eloyhteisö. Tulevaisuus on läsnä koko ajan valossa.

 

Teihin osuva valo säteilee ulkoavaruudesta. Matkalla maapallolle valohiukkaset eli fotonit ovat imeneet tietoa kohtaamistaan toisista hiukkasista, jotka ovat mahdollisesti matkanneet eri suuntaan, maapallon näkökulman aika-avaruudelliseen tulevaisuuteen. Valo siis sisältää tietoa toisista ulottuvuuksista.

Valohiukkaset sisältävät energiaa ja Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan massa ja energia ovat saman asian kaksi eri puolta. Painovoimakenttä on käsitettävä ajan ja paikan kaareutumaksi. Valolla ei ole lepomassaa, vaan sen massa perustuu liikkeeseen.

Fotonin impulssilla on tärkeä osa avaruustutkimuksessa, sillä se voi tuottaa työntövoimaa. Esimerkiksi auringonvalon osuessa avaruudessa laajaan purjeeseen, massattomat fotonit työntävät sitä vähän. Purjeeseen kohdistuvan valon säteilypaine saa aikaan työntövoiman joko niin, että valon fotonit imeytyvät purjeeseen, tai purje heijastaa fotonit takaisin.


Hyvät kuulijat, muistakaa, että aaltojen superpositioperiaatteen mukaisesti myös todennäköisyysaaltoja voidaan laskea yhteen ja saada uutta järjestystä kuvaava aaltofunktio. Tilojen lomittuminen eli kietoutuminen tarkoittaa sitä, että yhden hiukkasen tila sisältää informaatiota myös jonkun toisen, mahdollisesti hyvinkin etäisen hiukkasen tilasta; molempia hiukkasia kuvaa siis yksi, mutta avaruudellisesti jakautunut, aaltofunktio. Lomittunut tila voi syntyä esimerkiksi. kahden hiukkasen törmätessä tai hiukkasen hajotessa uusiksi hiukkasiksi.

 

Rakas Eloyhteisö - kaikki paitsi fotosynteesi on turhaa!

 

------

 

Yhtenäisteorian murroksen jälkeen taide on vieroksunut tarinankerrontaa. Kun ymmärrettiin, että todellisuuden kvanttiluonne ei muodosta dramaturgiaa, eikä ihmisen polveileva identiteetti taivu johdonmukaiseen tarinaan, kertomusten mielekkyys vähitellen muuttui ja hiipui. Toisaalta taas baletti ja ooppera ovat kokeneet renessanssin 40-luvun lopulta alkaen ja kummitustarinat iltanuotiolla ovat nuorison keskuudessa trendikkäitä.

 

50-luvulla kovaa debattia aiheutti hirvieläinten räjähdysmäinen lisääntyminen. Lisääntyvän hiilidioksidipitoisuuden aiheuttaman kasvien kukoistamisen, sekä leutojen talvien ansiosta kannat kasvoivat niin suuriksi, että hirvet aiheuttivat laajoja tuhoja mm. uusille metsäistutuksille. Sähköautot varustettiin karjapuskureilla. Hirviä ruokittiin talvien aikana, jotta ne eivät söisi niin paljon taimia, mikä puolestaan pahensi ongelmaa tulevina vuosina. Hirvien metsästämisestä käytiin rajua yhteiskunnallista väittelyä, useiden ollen sitä mieltä, että tietoisina ja tuntevina eliöinä hirviä ei saisi kaataa. Koettiin, että ihminen oli jo siihen mennessä puuttunut asioihin liikaa. Tutkijat vaativat kannan rajua pienentämistä vedoten Suomen sitoumuksiin sitouttaa metsiinsä 300 miljardia tonnia hiiltä vuoteen 2095 mennessä.

 

Svenska Kulturfonden ainoana yksityisenä kulttuurintukijana sai korostuneen merkityksen suomalaisen taiteen tukijana. 50 luvulla ilmiöksi nousi alun perin suomenkielisten ryhmien esityksiinsä nostama rapujuhlakulttuuri. Tunnetuin esityksistä on vuonna 2061 Kansallisteatterissa kantaesitetty Kristal Smörgåsin ohjaama Orwelin klassikon uudelleentulkinta ”Rapujen vallankumous”. Raputansseja esitetään edelleenkin.

 

Päiväntasaajan Uudelleensijoituksen jälkeen globaali ilmapiiri muuttui tasa-arvoisemmaksi. Taiteen katsojamäärät kääntyivät nousuun ja globaali viihdeteollisuus joutui massairtisanomisien eteen. Yhdeksännentoista Pirates of the Caribbean -filmatisoinnin flopin jälkeen Johnny Depp ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi yhä vahvaa sosiaaliturvaa ylläpitävään Ruotsiin.

 

Ihmiset ovat sidottuja omaan rakenteeseensa, eivätkä pysty etäännyttämään itseään neutraalilla tavalla aineellisen maailman tapahtumista.  Tämä kyseenalaistaa subjektina olemisen. Havaitsijan ja havainnoitavan välinen raja limittyy ja liukenee.

 

Uskallatteko kurkottaa kohti uutta ulottuvuutta, joka voi vielä olla pieni ja kokoon käpertynyt?

 

Tervetuloa vuoteen 2069.

 

 

Laura Koistinen on Pusulassa, Länsi-Uudellamaalla asuva tanssitaiteilija. Hän valmistui Tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 2009. Laura on toiminut tanssijana mm. koregrafien ja ohjaajien Sanna Kekäläinen, Kenneth Kvarnström, Arja Tiili, Teemu Mäki, Hanna Brotherus, Janina Rajakangas sekä Saku Koistisen teoksissa. Lisäksi hän on työskennellyt ryhmissä Und er libet, Blaue Frau, Helsinki Dance Company ja Routa Company, jossa hän toimi tanssijana 2019-2020.

Laura on koreografioinut omia teoksia vuodesta 2012. Tällä hetkellä Laura työstää yhteisöllistä projektiaan Tansseja elämästä-videoteosta, jossa esiintyy 5-85 – vuotiaita lohjalaisia. Hän työskentelee parhaillaan Suomen Kulttuurirahaston myöntämällä 1-vuotisella taiteilija-apurahalla.

Saku Koistinen on Länsi-Uudellamaalla, Pusulassa toimiva tanssitaiteilija. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen maisteriksi ja toiminut tanssin kentällä erilaisissa tehtävissä vuodesta 2006 alkaen. Hän on vaikuttanut mm. irlantilaisessa Teac Damsa -ryhmässä sekä kotimaassa Tero Saarinen Companyssa ja Petri Kekoni Companyssa. Koistinen toimi Routa Companyn taiteellisena johtajana elokuusta 2017 maaliskuuhun 2020.

Saku on koreografioinut teoksia vuodesta 2010 alkaen. Viimeisimmät teokset ovat olleet identiteettiä ja muutoksen filosofiaa käsittelevä Keväin sekä Punahilkka?. Lisätietoja www.sakukoistinen.com

Satu Rinnetmäki on tanssitaiteilija, joka on viime vuodet viettänyt tanssia ja elämää tutkien lähinnä Helsingissä. Hän on käynyt Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksen Nuorisoasteen (2003-2005) ja Ammatillisen Koulutuksen (2005-2009) ja opiskellut sen jälkeen Teatterikorkeakoulussa (2010-2015). Valmistumisestaan lähtien toiminut tanssin kentällä esiintyjänä, koreografina ja tanssijana erilaisissa freelance projekteissa sekä tanssinopettajana.

Satu on tehnyt yhteistyötä mm. tanssitaiteilija Anni Puuperän kanssa. 2016 vuodesta lähtien Satu on tehnyt yhteistyötä jazz rumpali Mika Kallion kanssa ja he ovat keikkailleet Suomessa ja Virossa improvisaatioteoksellaan Impulsion. Tanssijana Satu on työskennellyt mm. Jeremy Waden, Essi Kausalaisen, Heli Keskikallion, Petri Kekonin, Jarkko Mandelinin ja Jouka Valkaman teoksissa.

Vespa Laine on paraislainen valosuunnittelija ja renessanssi-ihminen. Hän on työskennellyt viime vuodet kasvien ja levien kanssa tutkien mm. fotosynteesiä.

Vespa Laine on myös Fern Orchestra:n perustajajäsen. Fern Orchestra on monitaiteinen ja –tahoinen työryhmä, joka on tutkinut Plant Series –teoksissaan mm. fotosynteesiä, suljettua biosfääriä ja kasvien aisteja. Orkesterin instrumentteina toimivat kasvit ja mikro-organismit teosten ollessa esitystaidetta, nykytanssia, julkaisuja ja valo- ja äänitaidetta. Teoksillaan Fern Orchestra nostaa keskiöön luonnon, valon ja ihmisen suhteen.

  • Twitter Classic
  • Facebook Classic